Digisivistystä kartoittamassa
Digisivistys. Mielestäni hieno sana ja aivan liian vähän käytetty. Yleissivistys tarkoittaa opetuksen ja kasvatuksen kautta hankittua avarakatseisuutta, tietoja, taitoja sekä hyviä tapoja. Käytin muuten lähteenä Wikipediaa, valtavan syvällistä ja digisivistynyttä! Kun tällaiseen sivistyksen määritelmään lisätään sana digi, päästään mielestäni todella mielenkiintoisille ajatuspoluille koulun ja kasvatuksen alueella.
Lähden perkaamaan digisivistyksen käsitettä kolmen laajemman teeman kautta ja yritän lopuksi sulauttaa nämä yhteen. Lähtökohtanani on ennen kaikkea koulun ja opettajan näkökulma. Kuinka suomalainen koululaitos voisi tuottaa aidosti digisivistyneitä kansalaisia ja mitä se vaatii opettajilta? Mitä ovat digitaalinen avarakatseisuus, digitiedot, -taidot ja hyvät tavat?
Käsitteet ja infrastruktuuri Miten opetat tai ymmärrät geometriaa, jos et tiedä eri muotojen ominaisuuksia tai oikeita nimiä? Tai ympäristöopin tunnilla eri eliökunnan ryhmät olisivat opettajan puheessa "vain erilaisia elukoita"? Myös teknolgiasta pitäisi ymmärtää sen verran, että peruskäsitteet ovat kunnossa ja niiden erot, merkitykset ja keskinäiset suhteet voidaan opettaa myös lapsille. Mielestäni kuuluu olennaisesti digisivistykseen osata peruskoulun jälkeen perinteisen ATK:n perusteet tiedostojen hallinnasta koodauksen alkeisiin ja toimisto-ohjelmiin. Infrastuktuurilla tarkoitan perusteiden osaamista tietotekniikan erilaisista laitteista, tietoverkoista ja tietoturvasta. Esimerkiksi Chrome ja Chromebook eivät ole sama asia, kuten eivät ole koira tai susikaan.
Lisäksi laajentaisin digisivistyksen ja infrastruktuurin käsitteen koulun ulkopuolelle. Arki on täynnä teknologiaa ja olisi äärimmäisen tärkeää, että lapsilla, nuorilla, työikäisillä ja vanhuksilla olisi perusteet hallussa teknologiasta, joka meitä ympäröi. Älyasusteet, anturit, botit, älykellot ja muut laitteet ovat sekä suuria mahdollisuuksia että uhkia. Digisivistynyt ihminen pystyy toimimaan fiksusti ja kestävällä tavalla tässä uudenlaisessa ympäristössä.
Laitteiden tehokas ja asianmukainen käyttö "Kaikilla lapsilla on hienot kännykät ja ne käyttävät niitä tosi näppärästi ja sujuvasti." Eivät muuten käytä! Somen ja videoiden näppärä käyttö ei tarkoita, että laitteita osattaisiin oikeasti käyttää. Vai onko ratin kääntäminen ja vilkkujen räpsyttely auton tehokäyttöä? Yksin kännyköissä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia ja sen esiinkaivaminen tapahtuu digisivistyksen syventämisellä. Samoin on laita tableteissa, tietokoneissa, roboteissa ja älylaitteissa. Tietoturvan perusteet kuuluvat myös itsestäänselvästi digitaalisen sivistyksen perusasioihin.
Digisivistykseen kuuluu mielestäni oleellisesti myös se, kuinka tarkoituksenmukaisesti ihminen osaa käyttää laitteita. Kännykällä on oma funktionsa, läppärillä omansa. Lisäksi ergonomian tärkeyden tiedostaminen ja toimiminen sen mukaan kuuluu digisivistyneen ihmisen perustietoihin. Digitaalisen hyvinvoinnin perusteiden ymmärtäminen on sekin olennainen osa digisivistystä. Kuten ravinnon, myös digin kanssa pitäisi pystyä pitämään terveelliset rajat ja tasapaino herkuttelun ja terveellisen käytön välillä. Tällä hetkellä aikuiset antavat lasten digiherkutella liian vapaasti. Seurauksena on apatiaa ja pahoinvointia.
Medialukutaito ja viestintä Ehkä tärkein digitaalisesti sivistyneen ihmisen taidoista. Kuinka ihminen osaa havainnoida digitaalista ympäristöään ja erottaa aidon ja disinformaation toisistaan? Onko ihmiselle rakentunut keinoja selviytyä alati kiihtyvässä poliittisessa ja taloudellisessa manipulaatiossa. Pystyykö yksilö viestimään hyvien tapojen ja lakien mukaisesti omasta viitekehyksestään käsin eri mieltä ja erilailla ajattelevien ihmisten kanssa? Myös kyky nähdä algoritmien vaikutus saatavilla olevaan tietoon sekä kyky olla tarvittaessa kaikesta digitaalisesta erossa, kuuluvat digisivistyneen ihmisen taitoihin. Empaattinen vuorovaikutus digitaalisesta ympäristöstä huolimatta kuuluu myös tähän keskusteluun. Näissä on mielestäni suuria puutteita niin ihmisten osaamisessa kuin koulun heille tarjoamissa taidoissa. Tai mahdollisuuksista oppia näitä digisivistyksen osa-alueita.
Lisäksi medialukutaitoon ja viestintään kuuluu kyky tulkita ja tuottaa monenlaisia digitaalisia tekstejä, kuvia ja videoita, hahmottaa pelaamisen ja pelillisyyden mekaniikkoja sekä olla jossain määrin kartalla e-urheilusta. Kyllä, mielestäni se kuuluu digisivistykseen samallalailla, kuin tunnetuimpien jalkapalloseurojen tunnistaminen kuuluu yleissivistyksen piiriin.
Tämä on lyhyt hahmotelmani digisivistyneestä ihmisestä. Ja melko epätieteellinen. Enemmän se pohjautuu omiin havaintoihini ja keskusteluihin fiksujen ihmisten kanssa. Uskoisin myös, että esimerkiksi valtaosa kasvattajista jossain määrin tiedostaa nämä asiat tärkeiksi ja tavoiteltaviksi asioiksi. Suuri ongelma, josta olen kovasti huolissani, on syvenevä kuilu keskimääräisen kasvattajan digisivistyksellisen tason ja kovaa vauhtia muuttuvan digiympäristön välillä. Vaatii aktiivisuutta ja kouluttautumista pysyä mukana muuttuvassa maailmassa. Ja tämä vaatii myös organisoitua ja hyvin tuettua täydennyskoulutusta kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi peruskoulun läpi on päässyt lukuisia oppilaita, joille näitä digisivistyksen perusteita ei ole opetettu kuin ehkä pieneltä osin.
Suomalainen yhteiskunta kaipaisi nyt ehkä enemmän kuin koskaan Uno Cygnaeuksen kaltaista kouluvaikuttajaa, joka nostaisi sivistyksen uudelleen arvoonsa. Sivistys ja kyky itsenäiseen ajatteluun on se liima, joka pitää toisistaan etääntyvät yhteiskunnalliset kuplat keskusteluyhteydessä ja luo tasa-arvoa ihmisten välille. Vaikuttavin yksittäinen organisaatio tähän on ollut peruskoulu, joka on valitettavasti myös epätasa-arvoistumassa muun yhteiskunnan mukana.
Lähden perkaamaan digisivistyksen käsitettä kolmen laajemman teeman kautta ja yritän lopuksi sulauttaa nämä yhteen. Lähtökohtanani on ennen kaikkea koulun ja opettajan näkökulma. Kuinka suomalainen koululaitos voisi tuottaa aidosti digisivistyneitä kansalaisia ja mitä se vaatii opettajilta? Mitä ovat digitaalinen avarakatseisuus, digitiedot, -taidot ja hyvät tavat?
Käsitteet ja infrastruktuuri Miten opetat tai ymmärrät geometriaa, jos et tiedä eri muotojen ominaisuuksia tai oikeita nimiä? Tai ympäristöopin tunnilla eri eliökunnan ryhmät olisivat opettajan puheessa "vain erilaisia elukoita"? Myös teknolgiasta pitäisi ymmärtää sen verran, että peruskäsitteet ovat kunnossa ja niiden erot, merkitykset ja keskinäiset suhteet voidaan opettaa myös lapsille. Mielestäni kuuluu olennaisesti digisivistykseen osata peruskoulun jälkeen perinteisen ATK:n perusteet tiedostojen hallinnasta koodauksen alkeisiin ja toimisto-ohjelmiin. Infrastuktuurilla tarkoitan perusteiden osaamista tietotekniikan erilaisista laitteista, tietoverkoista ja tietoturvasta. Esimerkiksi Chrome ja Chromebook eivät ole sama asia, kuten eivät ole koira tai susikaan.
Lisäksi laajentaisin digisivistyksen ja infrastruktuurin käsitteen koulun ulkopuolelle. Arki on täynnä teknologiaa ja olisi äärimmäisen tärkeää, että lapsilla, nuorilla, työikäisillä ja vanhuksilla olisi perusteet hallussa teknologiasta, joka meitä ympäröi. Älyasusteet, anturit, botit, älykellot ja muut laitteet ovat sekä suuria mahdollisuuksia että uhkia. Digisivistynyt ihminen pystyy toimimaan fiksusti ja kestävällä tavalla tässä uudenlaisessa ympäristössä.
Laitteiden tehokas ja asianmukainen käyttö "Kaikilla lapsilla on hienot kännykät ja ne käyttävät niitä tosi näppärästi ja sujuvasti." Eivät muuten käytä! Somen ja videoiden näppärä käyttö ei tarkoita, että laitteita osattaisiin oikeasti käyttää. Vai onko ratin kääntäminen ja vilkkujen räpsyttely auton tehokäyttöä? Yksin kännyköissä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia ja sen esiinkaivaminen tapahtuu digisivistyksen syventämisellä. Samoin on laita tableteissa, tietokoneissa, roboteissa ja älylaitteissa. Tietoturvan perusteet kuuluvat myös itsestäänselvästi digitaalisen sivistyksen perusasioihin.
Digisivistykseen kuuluu mielestäni oleellisesti myös se, kuinka tarkoituksenmukaisesti ihminen osaa käyttää laitteita. Kännykällä on oma funktionsa, läppärillä omansa. Lisäksi ergonomian tärkeyden tiedostaminen ja toimiminen sen mukaan kuuluu digisivistyneen ihmisen perustietoihin. Digitaalisen hyvinvoinnin perusteiden ymmärtäminen on sekin olennainen osa digisivistystä. Kuten ravinnon, myös digin kanssa pitäisi pystyä pitämään terveelliset rajat ja tasapaino herkuttelun ja terveellisen käytön välillä. Tällä hetkellä aikuiset antavat lasten digiherkutella liian vapaasti. Seurauksena on apatiaa ja pahoinvointia.
Medialukutaito ja viestintä Ehkä tärkein digitaalisesti sivistyneen ihmisen taidoista. Kuinka ihminen osaa havainnoida digitaalista ympäristöään ja erottaa aidon ja disinformaation toisistaan? Onko ihmiselle rakentunut keinoja selviytyä alati kiihtyvässä poliittisessa ja taloudellisessa manipulaatiossa. Pystyykö yksilö viestimään hyvien tapojen ja lakien mukaisesti omasta viitekehyksestään käsin eri mieltä ja erilailla ajattelevien ihmisten kanssa? Myös kyky nähdä algoritmien vaikutus saatavilla olevaan tietoon sekä kyky olla tarvittaessa kaikesta digitaalisesta erossa, kuuluvat digisivistyneen ihmisen taitoihin. Empaattinen vuorovaikutus digitaalisesta ympäristöstä huolimatta kuuluu myös tähän keskusteluun. Näissä on mielestäni suuria puutteita niin ihmisten osaamisessa kuin koulun heille tarjoamissa taidoissa. Tai mahdollisuuksista oppia näitä digisivistyksen osa-alueita.
Lisäksi medialukutaitoon ja viestintään kuuluu kyky tulkita ja tuottaa monenlaisia digitaalisia tekstejä, kuvia ja videoita, hahmottaa pelaamisen ja pelillisyyden mekaniikkoja sekä olla jossain määrin kartalla e-urheilusta. Kyllä, mielestäni se kuuluu digisivistykseen samallalailla, kuin tunnetuimpien jalkapalloseurojen tunnistaminen kuuluu yleissivistyksen piiriin.
Tämä on lyhyt hahmotelmani digisivistyneestä ihmisestä. Ja melko epätieteellinen. Enemmän se pohjautuu omiin havaintoihini ja keskusteluihin fiksujen ihmisten kanssa. Uskoisin myös, että esimerkiksi valtaosa kasvattajista jossain määrin tiedostaa nämä asiat tärkeiksi ja tavoiteltaviksi asioiksi. Suuri ongelma, josta olen kovasti huolissani, on syvenevä kuilu keskimääräisen kasvattajan digisivistyksellisen tason ja kovaa vauhtia muuttuvan digiympäristön välillä. Vaatii aktiivisuutta ja kouluttautumista pysyä mukana muuttuvassa maailmassa. Ja tämä vaatii myös organisoitua ja hyvin tuettua täydennyskoulutusta kaikille lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi peruskoulun läpi on päässyt lukuisia oppilaita, joille näitä digisivistyksen perusteita ei ole opetettu kuin ehkä pieneltä osin.
Kommentit
Lähetä kommentti