Digioppimisen areena 2019

Kaksi päivää hujahti Digioppisen areena 2019 -tapahtumassa Messukeskuksessa. Tämä
Opetushallituksen järjestämä vuosittainen tapahtuma keräsi tänä vuonna ihan mukavasti porukkaa,
taisi olla 450 osallistujan paikkeilla. Tosin jos hinta olisi edes jollainlailla tavallisen koulun ja opettajan
haarukassa, saataisiin tapahtumaan enemmän niitä, jotka tapahtuman sisällöstä hyötyisivät ihan
oikeasti. Siis niitä perusopettajia, joille pajojen sisällöt oli kuitenkin suunnattu. En aivan täysin
ymmärrä, mistä tuo kovin suolainen hinta muodostuu. Sen ymmärrän, ettei rehtoreilla ole kovin suuria
mahdollisuuksia päästää opettajia noin hintavaan tapahtumaan.

No mutta, oli Digioppimisen areenassa paljon hyvääkin. Tiistai aamupäivän puhujat olivat laadukkaita.
Paneelikeskustelu ei ottanut aivan niin hyvin tulta alleen, kuin odotin. Toki teemat digihyvinvoinnista ja
esimerkiksi digitaalisesta vanhemmuudesta olivat mielenkiintoisia. Opiskelijoiden käyttäminen
paneelikeskustelussa kysymyksien esittäjinä oli kiva, mutta joku aiheessa oikeasti sisällä oleva
asiantuntija olisi saattanut haastaa vähän terävämmin keskustelijoita. Nyt se oli vähän sellaista
samanmielistä hyminää.

Sen sijaan Helsingin yliopiston professorin Katariina Salmela-Aron esitys Digitalisaatio ja
hyvinvointi – kaksiteräinen miekka oli huikea! Ehkä ainoa miinus tulee siitä, että tuo kolme varttia olisi
saanut olla vähintään puolitoista tuntia. Niin paljon asiaa ja todella hengästyttävällä tahdilla sieltä tuli.
Päällimmäisinä ajatustäkyinä jäi mieleen pyörimään termi “oppilaan digitaaliset perustarpeet” Eli kun
digitaalisuus ja internet ovat jo täysin oleellinen osa meidän jokapäiväistä elämäämme, on digi myös
perustarve siinä missä vaatteet ja vaikkapa riittävä hygienia. Tutkimuksen mukaan se, ettei koulu
täytä tätä perustarvetta, lisää oppilaan kyynisyyttä ja uupumuksen tunnetta. Varteenotettava ajatus.
Myös Salmela-Aron esittelemät tutkimustulokset digitaalisesta polarisoitumisesta ja hyötyjen
valumisesta jo valmiiksi hyvinvoivien eduksi herätti ajatuksia. Onko kouluilla riittäviä valmiuksia
vastata tähän haasteeseen? Vai annammeko me tässäkin kohtaa eriarvoistumisen lisääntyä?
Sosioekonomiselta asemaltaan heikompien perheiden lapsilla on suurempi riski käyttää digitaalisuutta
haitallisesti. Jos nämä tutkimukset kiinnostavat, niihin voi tutustua esimerkiksi tästä tai tiältä.


Tiistai-iltapäivän työpajat olivat oikein hyviä ja tarjontaa oli digioppimisesta kiinnostuneille laidasta

laitaan. Ensimmäisenä työpajana oli ohjelmassa Opetuksen ja oppimisen digiviidakkoon selkeyttä.
Niina Salonen ja Markus Humaloja esittelivät kaksi tapaa selkiyttää hajanaista ja pirstaleista tarjontaa
sekä yhden oppilaitoksen näkökulmasta että Vantaan kaupungin laajemman DigiOne-projektin kautta.
Toivon todella, että tällaiset selkiinnyttämisprojektit saataisiin käyntiin joka organisaatiossa ja lopulta
ihan valtakunnallisesti. Nyt käyttämättä jää valtava määrä osaamista ja materiaaleja. Kun eihän niitä
kukaan löydä! Aamujunalla paikalle saapuneena olin vain tässä vaiheessa niin väsynyt, etten oikein
enää päässyt samaan innostuneisuuden tilaan kuin aamupäivällä. aivotkayttoon.fi-sivustoon
kannattaa tutustua, jos ilmaiset oppimateriaalit kiinnostaa.

Digioppisen areenan toisena päivänä kuuntelin asiaa osaamismerkkijärjestelmästä ja  rakentelin
hieman peliä Pelin tekeminen ja -ohjelmointi -työpajassa. Lounaan jälkeen Teemu arina piti erittäin
mielenkiintoisen puheenvuoron Työn, teknologian ja terveyden tulevaisuuden avainkysymyksiä. On
se vaan aika hyvä esiintyjä tuo Arinan Teemu! Ihan ison maailman tyyliin lateli asiaa ja herätteli
ajatuksia. Meillä on digissä uhkien lisäksi suuria mahdollisuuksia, kunhan vaan muokkaamme
digitaalisuuden meitä hyödyttäväksi, eikä koukuttavaksi ja sosiaalisia suhteita köyhdyttäväksi. Jouduin
lähtemään tämän puheenvuoron jälkeen junaan, joten viimeinen ohjelmanumero jäi valitettavasti
kuulematta.

Kaiken kaikkiaan Digioppimisen areena tarjosi kävijälle juuri sitä mitä nimikin antoi olettaa.
Digitaalisuudesta innostuneita osanottajia, uusia ja jo ennestään tuttuja ihmisiä, miellyttävät puitteet
ja enimmäkseen laadukasta tarjontaa niin esiintyjissä kuin näytteilleasettajissa. Parasta oli päästä
keskustelemaan digipedagogiikasta ja teknologiasta fiksujen ja innostuneiden ihmisten kanssa!
Jos ensi vuonna on mahdollisuus osallistua tapahtumaan, niin Smarttinen suosittelee tätä
ehdottomasti. ITK-messujen jälkeen parasta, mitä digipedagogeille on Suomessa tarjolla. Jos
tapahtuman hintaa saataisiin alemmaksi, niin suosittelisin tätä vielä lämpimämmin.